Puhe kosmetiikan kemikaaleista voi hämmentää kuluttajaa - Miksi haitallisiksi epäiltyjä aineita ei kielletä?

22.8.2017

Monien kosmetiikkatuotteiden koostumus tunnetaan huonosti eikä ainesosien vaikutuksia ole tutkittu riittävästi, sanoo fysiologian professori.

Anu-Elina Ervasti HS

Julkaistu: 21.8. 11:24

Suomessa myytävän kosmetiikan turvallisuutta valvotaan tarkkaan. Silti kosmetiikkauutisia ja -blogeja seuratessa törmää silloin tällöin tutkimustuloksiin, joissa suosittuihin kosmetiikan ainesosiin epäillään liittyvän terveysriskejä.

Kosmetiikkatuotteiden sisällöstä kiinnostuneille on tarjolla useita sovelluksia, joissa eritellään niiden INCI- eli ainesosaluetteloita. Niiden suorasukaiset ”myrkkyvaroitukset” saattavat saada tavallisen kuluttajan ihmettelemään, uskaltaako mitään tuotetta enää käyttää.

Niin kutsuttu luonnonkosmetiikkakaan ei välttämättä eroa oleellisesti laboratoriossa valmistetusta:

”Molemmissa on sama ongelma. Niiden koostumus tunnetaan huonosti eikä ainesosien vaikutuksia ole tutkittu riittävästi”, Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari vastaa HS:n kysymykseen, onko luonnonkosmetiikka terveellisempi tai turvallisempi vaihtoehto kuin tavanomainen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes vakuuttaa kuitenkin, että EU-maissa markkinoille tuotava kosmetiikka ei saa aiheuttaa terveyshaittoja tavallisessa tai kohtuudella ennakoitavassa käytössä. Kuinka kosmetiikan kemikaaleja valvotaan, ja miksi kaikkia haitallisiksi epäiltyjä aineita ei kielletä?

EU-alueella kosmetiikkaa säätelee kansallisten lakien lisäksi EU:n kosmetiikka-asetus, joka sitoo unionin jäsenmaita ja alan yrityksiä.

Siinä määritellään muun muassa raaka-aineet, joiden käyttö kosmetiikassa on kielletty tai joiden pitoisuutta tai käyttötarkoitusta on rajoitettu. Kiellot ja rajoitukset perustuvat Euroopan komission tiedekomitean SCCS:n arvioihin.

Valmistajan vastuulla on tehdä kosmetiikkatuotteille turvallisuusselvitys ja -arviointi. Tukesin ylitarkastaja Terhi Tauriala-Rajalan mukaan selvityksessä käydään läpi muun muassa tuotteen koostumus, mikrobiologinen laatu, säilyvyys ja se, kuinka paljon ja millä tavalla valmistetta tavanomaisesti käytetään. Tuotteiden sisältö on myös ilmoitettava ainesosaluettelossa.

Joskus käytössä olevien kemikaalien turvallisuus arvioidaan uudestaan, jos ne esimerkiksi aiheuttavat paljon yliherkkyysreaktioita tai uudet tutkimukset antavat viitteitä terveysriskeistä. Prosessi epäillyn terveyshaitan huomaamisesta aineen kieltämiseen tai rajoittamiseen vie yleensä aikaa.

”Pitää olla selkeästi osoitettavissa, että jokin aine saa aikaan tietyn terveyshaitan, ennen kuin siihen puututaan. Jos aine esimerkiksi luokitellaan kemikaalilainsäädännössä ihmisillä syöpää aiheuttavaksi, sen käyttö kielletään kosmetiikassa lähes automaattisesti”, Tauriala-Rajala kertoo.

Uusia rajoituksia tulee Tauriala-Rajalan mukaan muutamia vuosittain. Esimerkiksi alkuvuodesta 2017 säilöntäaine metyyli-isotiatsolinonin (MIT) käyttö kiellettiin iholle jätettävissä kosmetiikkatuotteissa. Syynä oli herkistymis- ja allergiatapausten lisääntyminen.

Terveystietoisia kuluttajia ovat viime vuosina kiinnostaneet muun muassa säilöntäaineina käytetyt parabeenit, joilla on esimerkiksi THL:n mukaan lievä estrogeeninen vaikutus ja jotka on joissakin tutkimuksissa yhdistetty rintasyöpäriskiin. Tällä hetkellä tietyt parabeenit on sallittu kosmetiikassa, mutta niille on asetettu pitoisuusrajoituksia.

”Parabeeniryhmä on yksi sellainen, jolla on hormonaalista vaikutusta, mutta kuinka merkittävää? Sitä on vaikea tietää. Se, että ne on edelleen sallittu, kertoo, ettei haitoista ole tähän mennessä olemassa riittävää näyttöä”, professori Toppari pohtii.

Samantyyppistä tutkimusnäyttöä on hänen mukaansa myös kemiallista uv-suojaa antavista aurinkovoiteista – tosin ihon palaminen on todennäköisesti vielä suurempi haitta, johon liittyy kiistatta ihosyövän riski.

Monista tämäntyyppisistä vaikutuksista on olemassa vasta viitteitä, ei yksimielisyyttä asiantuntijoiden parissa. Yksittäinen tutkimus ei yleensä riitä perusteeksi jonkin aineen kieltämiseen, vaan tutkimuksen pitää olla toistettavissa ja tuloksen yleistettävissä.

”Mikäli tulisi tutkimustietoa, joka osoittaisi näiden aineiden käytön ihmiselle haitalliseksi, ne arvioitaisiin uudestaan”, Tukesin Tauriala-Rajala kertoo.

Korvaavien aineiden löytäminenkään ei aina ole helppoa. HS kirjoitti MIT-säilöntäaineen aiheuttamasta allergia-aallosta tammikuussa ennen aineeseen liittyvän sääntelyn tiukentamista.

Työterveyslaitoksen asiantuntija Kristiina Aalto-Korte arvioi tuolloin, että MIT:n käyttö oli lisääntynyt, kun kosmetiikkayritykset olivat alkaneet korvata sillä parabeeneja. Tämän seurauksena monet aineelle herkistyneet saivat iho-oireita.

”Parabeenihysterian vuoksi mentiin ojasta allikkoon”, Aalto-Korte kritisoi.