Astma

Astma on tulehdussairaus

Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus (inflammaatio). Limakalvon reagoinnin taustalla on tavallisesti allergian (allergeenien) tai mikrobien (virukset, bakteerit) aiheuttama tulehdus. Pitkään kestänyt ja toistuva astmatulehdus aiheuttaa keuhkojen toiminnan häiriöitä ja erityisesti keuhkoputkien ahtautumista.

Keuhkoputkien ahtautuminen vaihtelee. Useilla astmaatikoilla on voimakas keuhkoputkien supistumistaipumus (hyperreaktiviteetti), joka ilmenee oireiluna erilaisten ärsykkeiden yhteydessä. Vaikeassa ja pitkään jatkuneessa sairaudessa keuhkoputkiin voi kehittyä pysyviä rakenteellisia muutoksia, kuten sidekudoksen lisääntymistä limakalvossa ja keuhkoputkia ympäröivässä lihaskerroksessa. Sekä limakalvojen tulehdus että siitä seuraava keuhkoputkien ahtautuminen ovat puolustusreaktioita, jotka torjuvat hengitettäviä vieraita aineita. Astmassa hengitystiet puolustautuvat liian voimakkaasti ja toistuvasti, vaikka elimistöä ei uhkaa todellinen vaara.

Astman oireet ja aiheuttajat

Tulehtuneet limakalvot erittävät limaa, jota potilas yskii. Kun keuhkoputket alkavat ahtautua, limannousu ja yskä saavat seurakseen hengityksen vinkunaa ja hengenahdistusta. Pitkäaikainen yskä, varsinkin öiseen aikaan, on usein astman ensioire. Lapsilla astmaoireet ovat samat, mutta lisäksi voi olla hidastunutta kasvua, väsymystä ja vetäytymistä leikeistä ja liikunnasta. Elintoiminnoilla on vuorokautinen rytmi ja astmassa tämä korostuu: keuhkoputket ahtautuvat aamuyöllä.

Kun astma hoidetaan, tilanne korjaantuu ja rytmi tasoittuu. Allergisilla henkilöillä oireita aiheuttavat monet hengitettävät pölyt, kuten siitepölyt ja eläinpölyt ja muut hengitysilman epäpuhtaudet. Hengitystieinfektiot, nuhakuumeet ja influenssa ovat kuitenkin ylivoimaisesti tärkein oireiden pahenemisen syy niin allergisilla kuin ei-allergisilla astmapotilailla. Useimmat astmaa sairastavat lapset ovat allergisia jollekin ympäristön hengitettävälle allergeenille. Aikuisilla ei-allerginen astma on yhtä yleinen kuin allerginen astma, eli allergeeneille herkistymisestä ei löydy merkkejä.

Ulko- ja sisäilman merkitys

Keväällä lepän ja koivun kukinta aiheuttaa Suomessa allergiaoireita noin miljoonalle ihmiselle, jotka kärsivät lähinnä nuha- ja silmäoireista, mutta myös astmasta.

Keväällä hienojakoinen kaupunkipöly aiheuttaa nuha-silmäoireita ja pahentaa astmaa. Kaupunkien keskustoissa ongelmana ovat liikenteen saasteet ja erityisesti pienhiukkaset, jotka tunkeutuvat syvälle hengitysteihin. Kansainvälisessä vertailussa maamme yhdyskuntailma on kuitenkin 
hyvä.

Sisäilman pölyt ja saasteet ovat astman kannalta ulkoilman laatua merkittävämpiä. Sisäilmaa huonontavat siivouksen ja järjestyksen laiminlyöminen, tavarapaljous, sisällä tupakointi, lemmikkieläimet 
(allergisilla potilailla), kosteusvaurioituneiden materiaalien mikrobikasvu (bakteerit, homesienet) sekä joskus 
rakennus- ja sisustusmateriaalien kemikaalipäästöt. Huono ilmanvaihto on kaikkien sisäilmaongelmien äiti.

Rasitusastma

Rasitusastma ei ole erillinen astman muoto. Ruumiillisessa rasituksessa hengitys kiihtyy ja hengitysteistä karkaa lämpöä ja kosteutta; tulehtuneet limakalvot ärtyvät ja keuhkoputket ahtautuvat.

Oireita aiheuttaa erityisesti kasvojen kylmeneminen. Jos astma ei ole tasapainossa, rasitus aiheuttaa yskimistä, limaneritystä ja vinkumista. Kun astmatulehdus hoidetaan, potilas kestää myös rasitusta.

Astman perinnöllisyys

Astman taustalla on usein allergista taipumusta, joka on vahvasti perinnöllinen. Astmaa voi myös olla allergiasta riippumatta. Keuhkoputkiston voimakas ahtautumistaipumus on astmaan sairastumisen tärkein 
edellytys, ja myös siihen on perinnöllistä taipumusta. Elintavat ja ympäristössä tapahtuva altistuminen määräävät sairauden puhkeamista ja pahenemista. Ihminen on vain osin geeniensä vanki.

Astmasta paraneminen

Lapsuusiän astma paranee usein itsestään. Noin puolet lapsista tulee oireettomaksi viimeistään murrosiässä. Joissakin tapauksissa sairaus palaa aikuisiässä oireettoman välivaiheen jälkeen. Aikuisiässä ennuste on hyvä, jos sairaus todetaan varhain ja hoidetaan tehokkaasti. Astmaoireilu myös vaihtelee riippumatta siitä, hoidetaanko sitä vai ei.

Spontaania korjautumista tapahtuu mutta taipumus astmaan ei häviä. Jos astmaa hoidetaan asiallisesti, toiminta- ja työkyky on normaali eikä hengenvaaraa ole.

Astmaan liittyviä sairauksia

Allerginen astma, allerginen nuha, silmäallergiat ja atooppinen ihottuma (maitorupi, taiveihottuma, joskus nokkosihottuma) liittyvät toisiinsa, koska taustalla on elimistön ominaisuus herkistyä ympäristön allergeeneille. Valtaosalla astmaa sairastavista on myös allerginen nuha. Liitännäisoireiden tehokas hoito on tärkeää myös astman hoitotasapainon kannalta. Lapsilla oireilu alkaa usein ihottumana ja ruoka-oireilla ja kehittyy myöhemmin hengitystieallergiaksi ja astmaksi. 
Astma ei ole psyykkinen sairaus

Astman syynä on keuhkoputkien tulehdus- ja ahtautumisherkkyys ja usein allerginen taipumus. Stressi, masennus ja mielipaha myötävaikuttavat sairauden puhkeamiseen, pahenemiseen ja kroonistumiseen. Jos sairaus on vaikea, heikentynyt toimintakyky voi aiheuttaa masennusta ja sosiaalisia ongelmia.

Toiminnalliset hengityshäiriöt

Hyperventilaatio eli liikahengitys on toiminnallinen hengityshäiriö, joka aiheuttaa astman tapaisia hengitysvaikeuksia. Ihminen hengittää liian voimakkaasti hapen tarpeeseen nähden, mistä seuraa ahdistava, pakahduttava olo, pelkoa, rinnan puristusta, äkillistä väsymystä, puutumisen tunnetta esimerkiksi käsissä ja pyörrytystä. Yleensä oire on itsenäinen, mutta joskus astma laukaisee liikahengitystä. Se korjautuu, kun astma hoidetaan. Liikahengityksen taustalla on keskushermoston hengityskeskuksen herkkyys ja usein stressiä.

Liikahengitys on vaaratontaja menee ohi itsestään tai hengittämällä paperipussiin. Toinen yleinen hengityshäiriö on toiminnallinen äänihuulisalpaus (VCD=Vocal Cord Dysfunction). Silloin potilas tuntee, että ei saa ilmaa ja sisäänhengitys voi vinkua tai rahista. Astmassa vinkuu nimenomaan uloshengitys. Toiminnallisia hengityshäiriöitä hoidetaan hengitys- ja rentoutumisharjoituksin. Fysioterapeutti auttaa.

Työperäinen astma

Monet työpaikalla käsiteltävät aineet – esimerkiksi eläinpölyt, jauhot, kemikaalit tai kampaamotuotteet – voivat aiheuttaa herkistymistä ja astmaa. Jos työntekijän astman syyksi osoitetaan työpaikan allergeeni tai kemikaali, kyseessä on ammattitauti ja lisäaltistumista on vältettävä.

Monen astmapotilaan oireet pahenevat pölyisessä tai rasittavassa työssä, jolloin puhutaan työperäisestä astmasta. Se ei kuitenkaan täytä ammattitautilain kriteereitä, jos allergeenille tai kemikaalille altistumisen ja astman välistä syy-yhteyttä ei ole osoitettu. Osoitus vaatii tavallisesti altistuskokeita paikallisessa keuhkosairauksien yksikössä tai Työterveyslaitoksella. Useimmat astmaatikot voivat jatkaa työssään, kunhan he huolehtivat yhdessä työterveyshuollon ja työnantajan kanssa järkevästä suojautumisesta ja lääkehoidosta.

Astman ehkäisy

Atooppista ihottumaa (maitorupi, taiveihottuma) ja ruoka-allergiaa sairastavilla pikkulapsilla on suurentunut riski sairastua hengitystieallergiaan. Riskiä on vaikea vähentää, mutta lasta tulisi ruokkia rintamaidolla ja kiinteät ruuat aloitetaan 4–6 kuukauden ikäisenä. Vanhemmat eivät saisi tupakoida. Pienen lapsen allergian kannalta lemmikkieläinten välttämisestä ei ole hyötyä. Antibioottikuureja ei pidä käyttää alle vuoden ikäiselle lapselle muuta kuin todella tarpeeseen. Rokotukset tulee ottaa ohjelman mukaisesti. Niistä kieltäytyminen ei estä astmaan sairastumista, mutta voi aiheuttaa hengenvaarallisen infektioriskin. Allerginen nuha on astman riskitekijä. Riskiä vähentävät nuhan ja virusinfektioiden hyvä hoito, tupakoimattomuus, yleiskunnosta huolehtiminen ja lievienkin astmaan viittaavien oireiden aikainen hoito.

Kansallisen allergiaohjelman keinoja allergian ehkäisyyn:

Herkistymisen ehkäisy: 
– primaariehkäisy

• Tuetaan imetystä. Kiinteä ravinto aloitetaan 4–6 kk iässä. 
• Ympäristön ja ravinnon altisteita ei vältetä perusteettomasti (ruoka-aineet, kotieläimet). 
• Luontaista immuniteettia vahvistetaan lisäämällä yhteyttä luontoon. 
• Säännöllinen liikunta vahvistaa immuniteettia. 
• Kasvis-, juures ja hedelmä/marjapitoinen ravinto vahvistaa immuniteettia (perinteinen itämerellinen dieetti). 
• Valtaosa ympäristön mikrobeista on hyödyllisiä ja ne turvaavat terveyttä. 
• Antibiootteja vain hyvin perustein. 
• Luontaista immuniteettia vahvistetaan probioottisilla mikrobeilla (elintarvikkeet, muut valmisteet). 
• Ei tupakoida (vanhempien tupakointi lisää lapsen astmariskiä).

Pahenemisen ehkäisy ja oireiden hoito – sekundaariehkäisy:

• Luontaista immuniteettiä vahvistetaan lisäämällä yhteyttä luontoon. 
• Säännöllinen liikunta niin lapsilla kuin aikuisilla ja erityisesti astmaa sairastavilla. 
• Kasvis-, marja- ja hedelmäpitoinen ruokavalio parantaa astman hallintaa. 
• Luontaista immuniteettia vahvistetaan probioottisilla elintarvikkeilla tai valmisteilla. 
• Allergeenispesifinen siedätyshoito: 
– allergeeni sellaisenaan (ruoka-aineet), 
– kielenalustabletit (timotei jne.), 
– ihonalainen pistossiedätys. 
• Hengitysteiden limakalvojen ja ihon allergeninen tulehdus (inflammaatio) hoidetaan ajoissa ja tehokkaasti. 
• Ei tupakoida (tupakointi huonontaa mm. astmalääkkeiden tehoa).

Lääkäri tutkii

Lääkäri haastattelee potilaan oirehistorian selvittämiseksi. Keuhkot, sydän, nenän limakalvo ja iho tarkistetaan. Potilas seuraa kotona 1–2 viikon ajan hengityksen toimintaa aamuin, illoin ja tuntiessaan oireita. Tähän hän käyttää uloshengityksen huippuvirtausmittaria (PEF-seuranta). Mukaan liitetään keuhkoputkien avautumiskokeita niin, että potilas hengittää avaavaa lääkettä (tavallisesti salbutamoli) peruspuhallusten jälkeen ja mittaa PEF-arvot uudelleen 15 minuutin kuluttua. Tarkemmat keuhkotilavuudet mitataan spirometrian ja pienillä lapsilla oskillometrian avulla. Samalla tehdään myös keuhkoputkien avautumiskoe ja seurataan uloshengityksen sekuntivirtauksen muuttumista. Keuhkoputkiston ahtautumistaipumus tutkitaan histamiini- tai metakoliinialtistuskokeen avulla.

Rasituskokeita tehdään tarvittaessa kuntopyörällä, juoksumatolla tai juoksuttamalla potilasta hengästymiseen saakka ulkona tai sisällä. Erityisesti lapsilla vapaa juoksutesti on herkin tapa saada astma esiin. Allergiaa testataan ihopistokokein (prick-testit), määrittämällä verestä allergiavasta-aineita (IgE-vasta-aineet) ja tekemällä joskus altistuskokeita epäillyllä allergeenilla. Astmatulehdusta tutkitaan mittaamalla uloshengityksestä typpioksidia. Tulehduksen luonnetta voidaan myös tutkia verestä, ysköksestä tai nenälimasta. Kun astma on diagnosoitu ja hoito toimii, seurannasta voivat huolehtia myös koulutetut astmahoitajat.

Astman hoito ja lääkitys

Lisätietoa Allergia- ja Astmaliiton sivuilta: 
Astma-opas TÄSTÄ
Astma lapsi liikkuu TÄSTÄ
Alle kouluikäisen lapsen astma TÄSTÄ

Astmaoireet hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä, jotka poistavat oireet usein kokonaan. Allergisessa astmassa vähennetään hengitettävän allergeenipölyn määrää kotona ja työpaikalla. Eräitä allergioita, kuten siitepöly- ja 
eläinallergioita sekä mehiläis- ja ampiaisallergioita voidaan hoitaa siedätyksen avulla. Potilas totutetaan vähitellen allergeeniin pistämällä sitä pieniä määriä ihon alle. Heinien siitepölylle (timotei) voidaan siedättää 
kielenalustablettien avulla. Ruoka-allergiaa hoidetaan välttämisellä, mutta entistä enemmän myös siedättämällä valvotusti kyseisellä ruualla.

Lääkitys

Niin astman kuin allergisen nuhan ensi- ja perushoito on limakalvon tulehdusta hoitavat inhaloitavat kortisonilääkkeet. Keuhkoputkien ahtautuminen korjautuu, kun tulehdus rauhoittuu. Tulehdushoito voi olla 
säännöllistä tai jaksottaista. Jos potilas oireilee vain siitepölykauden aikana, saattaa tulehdushoito riittää. Tavallista kuitenkin on, että lääkitystä ei käytetä riittävän säännöllisesti ja potilas aliarvioi oireitaan.

Lievässä astmassa potilas hengittää tulehdushoidon lisäksi satunnaisiin oireisiin keuhkoputkia nopeasti avaavaa lääkettä (ß2-agonisti). Avaavan lääkkeen tarve ilmaisee tulehdushoidon onnistumisen. Jos hoitotasapaino on hyvä, avaavaa lääkettä ei juuri tarvita. Jos potilas oireilee jatkuvasti huolimatta asiallisesta tulehduslääkityksestä, hän käyttää keuhkoputkia avaavaa lääkettä säännöllisesti. Silloin hän voi kokeilla niin sanottua kiinteää yhdistelmähoitoa, jossa on sekä tulehduslääkettä että keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Suurin osa astmaatikoista käyttää kuitenkin joustavaa yhdistelmähoitoa eikä tarvitse päivittäin avaavaa lääkitystä.

Miten ottaa inhaloitavaa astmalääkettä?

Apteekkariliitto on teettänyt ohjevideot havainnolistamaan, miten inhaloitavaa astma- tai keuhkoahtaumalääkettää otetaan oikein. Videot on nähtävissä täällä: Opasvideot

Astmatulehdusta hoitavat lääkkeet

Tärkeimpiä ovat inhaloitavat kortisonit, joita käytetään tavallisesti aamuin illoin. Hyvässä vaiheessa kerran päivässä (illalla) saattaa riittää, oireilun lisääntyessä neljästi päivässä saattaa olla tarpeen. Lievästi ja satunnaisesti oireilevat voivat käyttää inhaloitavaa kortisonia 2–4 viikon jaksoina. Tabletteina käytettävä leukotrieenisalpaaja estää keskeisiä tulehdusaineita, leukotrieeneja. Leukotrieenisalpaaja sopii lievän tulehduksen hallintaan tai kortisonin lisälääkkeeksi. Teofylliinitabletit vähentävät jonkin verran limakalvon tulehdusta ja saattavat olla tarpeen varsinkin, jos potilaalla on pikemmin tupakan aiheuttama keuhkoahtaumatauti kuin astma. Kortisonisuihkeet ovat myös astmaan liittyvän nuhan tehokkain hoito.

Keuhkoihin inhaloitavat kortisonit ovat turvallisia, vaikka niitä käytetään vuosien ajan. Tavallisimpia sivuoireita ovat äänen lievä käheys ja kurkun ärsytys. Vaiva yleensä katoaa, kun kurkun kurlaa lääkkeen oton jälkeen. Vesi pitää sylkeä pois eikä niellä. Kuukausia ja vuosia kestävä kortisonitablettien käyttö aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten ihon ohenemista, luuston haurastumista ja aineenvaihdunnan muutoksia. Lyhyet muutaman viikon pituiset kuurit sairauden pahenemisvaiheessa ovat turvallisia ja usein välttämättömiä.

Keuhkoputkia avaavat lääkkeet

Astman oirelääkkeitä ovat inhaloitavat, keuhkoputkia nopeasti avaavat ß2-agonistit, jotka helpottavat 
hengitystä muutamassa minuutissa. Samantapainen, mutta hitaampi vaikutus on hengitettävillä antikolinergisillä lääkkeillä. Jatkuvista astmaoireista kärsivät hyötyvät pitkävaikutteisista keuhkoputkia avaavista ß2-agonisteista. Hoidon alussa tai lääkettä satunnaisesti käytettäessä ß2-agonistin sivuvaikutuksia ovat lievä lihasvapina ja sydämentykytys. Oireet ovat vaarattomia, mutta lääkkeen annosta on 
ehkä pienennettävä. Keuhkoputkia avaavan lääkkeen runsas ja säännöllinen käyttö voi johtaa siihen, että lääke ei enää tehoa toivotulla tavalla. Lääketoleranssin kehittymistä vähentää inhaloitava kortisoni, minkä takia kroonisen astman ylläpitohoidossa ß2-agonistia ei tule käyttää ilman samanaikaista inhaloitavaa kortisonia.

Allergialääkkeet

Antihistamiinit (tabletit, suihkeet, tipat) ovat keskeisiä allergialääkkeitä. Niitä käytetään lähinnä nuha- ja silmäoireisiin ja jonkin verran iho-oireisiin. Astmaan ne eivät juuri auta. Kromoglikaattia käytetään paljon allergian aiheuttamiin silmäoireisiin.

Varottavia lääkkeitä

Jotkut astmaatikot ovat yliherkkiä aspiriinille (asetyylisalisyylihappo) ja sen sukuisille särkylääkkeille (esim. Burana®). Silloin näiden lääkkeiden käyttöä on varottava. Kipulääkkeeksi voi useimmiten käyttää parasetamolia sisältäviä valmisteita. Sydän- ja verenpainelääkkeinä (ja silmänpaineen hoitoon) käytettävät beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa.

Lääkkeiden käytön jatkuvuus

Limakalvojen tulehdusta hoitava peruslääke, yleensä inhaloitava kortisoni, vähentää oireita. Lääke ehkäisee astmakohtauksia mutta vaikutus alkaa hitaasti. Inhaloitava kortisoni ole kohtauslääke samalla tavalla kuin avaava ß2-agonisti. Kortisonia inhaloidaan aluksi säännöllisesti päivittäin. Jos sairaus on pitkään oireeton, kortisonia vähennetään ja voidaan kokeilla jaksottaista hoitoa. Kroonisessa astmassa inhaloitavaa kortisonia pitää käyttää päivittäin. Lievässä astmassa keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä hoidetaan ja ehkäistään yskää, hengityksen vinkumista, hengenahdistusta ja rasituksen aiheuttamia oireita. Lääkettä otetaan tarpeen mukaan, mutta säännöllistä käyttöä vältetään.

Rasitusoireiden ehkäisemiseksi kannattaa inhaloida ylimääräinen annos sekä ß2-agonistia että kortisonia noin 15 minuuttia ennen rasitusta. Jos oireet tuntuvat rasituksen jälkeen, otetaan uudet annokset lääkkeitä. Pitkäaikaishoidossa niin inhaloitavan kortisonin kuin ß2-agonistin osalta on järkevää etsiä pienimmät annostukset, joilla oireet pysyvät poissa.

Turha lääkepelko, erityisesti kortisonipelko, voi johtaa hoidon laiminlyömiseen ja sairauden kroonistumiseen. Lääkkeet ovat aina pienempi paha kuin vaikea oireilu. Tärkeimmät astmalääkkeet, niin kortisonit kuin ß2-agonistit, on kehitetty lisämunuaisten itsensä tuottamista aineista. Vaikka käytetyt annokset ovat pieniä, niillä on keuhkoputkissa hyvä teho. Kromoglikaatti ja teofylliini on kehitetty luonnon kasveista.

Astman omahoito

Jokainen on oman vointinsa asiantuntija. Kun potilas ymmärtää, miten oireet syntyvät ja lääkkeet vaikuttavat, voi peruslääkityksen annostusta itse säätää lääkärin ohjeiden mukaan. Hyvä hoitotasapaino löytyy, kun seuraa avaavan lääkityksen tarvetta ja mittaa ajoittain uloshengityksen huippuvirtausta PEF-mittarin avulla.

Astman ohjattu omahoito on tärkeä käytännön edistysaskel. Lääkäri ja hoitaja antavat siitä ohjeet. Potilaalle ei ainoastaan määrätä lääkkeitä vaan hänen kanssaan sovitaan kumppanuudesta: neuvotaan, miten astman kanssa voi elää sovussa.

Astmatulehduksen paheneminen

Astman pahenemisen tavallisin syy on virusten aiheuttama hengitystietulehdus. Pahenemisvaihe uhkaa, kun oireet lisääntyvät tai herättävät yöllä, rasituksen sieto huononee, avaavan ß2-agonistin tarve lisääntyy tai se ei kunnolla auta, tai kun keuhkojen toiminta huononee. Jos astma on vaikeutumassa, inhaloitavien lääkkeiden annoksia ja ottokertoja kaksin- tai nelinkertaistetaan. Avaavan lääkkeen suureneva tarve on yleensä merkki siitä, että astmatulehdusta hillitsevää lääkitystä on lisättävä. Jos lääkityksen lisäys ei saa oireita hallintaan 1–2 päivässä, potilas ottaa oma-aloitteisesti kortisonitablettikuurin.

Antibiootti ei auta nuhakuumeeseen tai flunssaan, joiden yleisin syy on rinovirus. Antibioottia tarvitaan, jos sairautta pahentaa märkäinen keuhkoputkentulehdus, nenän sivuonteloiden tulehdus tai keskikorvan tulehdus.

Jos astmakohtaus tulee, pysy rauhallisena. Hengitä keuhkoihin 3–4 ylimääräistä annosta keuhkoputkia avaavaa ß2-agonistia ja rentoudu. Jatka hoitoa omahoito-ohjeiden mukaisesti ja ota yhteys hoitopaikkaan.

Astman muu hoito:

Älä tupakoi!

Tupakoivalla ei ole toivoa keuhko-oireiden korjaantumisesta. Tupakka aiheuttaa keuhkoahtaumatautia (kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkolaajentumaa) ja pahentaa astmaa. Monia vuosikymmeniä tupakoineilla voi olla molemmat taudit. Astmalääkkeet eivät kunnolla auta tupakoitsijaa. Nikotiiniin kehittyy melkein heroiinin veroinen riippuvuus. Nikotiinikorvaushoitoja (laastari, purukumi, inhalaattori ja tabletit) voi käyttää tupakoinnin lopettamisen tukena. Myös keskushermoston nikotiiniriippuvuutta vähentävää lääkitystä voi käyttää. Ratkaisevaa on päätös lopettaa. Tupakka ei nouse huulille itsestään!

Liikunta

Säännöllinen liikunta on astmaa sairastavalle osa hoitoa. Liikuntamuoto valitaan mieltymyksen ja ympäristön mukaan. Sauvakävely, uinti, pyöräily, pallopelit, voimistelu ja voimailu sopivat hyvin. Hölkkä saattaa aiheuttaa rasitusastmaa, mutta jos astmatulehdus on hallinnassa, sekin sujuu. Hiihto kovassa pakkasessa rasittaa hengityselimiä. Lievä astma ei tavallisesti estä edes huippu-urheilua.

Ruokavalio

Paino on pidettävä kurissa. Painonpudotus vähentää oireilua ja lääkkeiden tarvetta. Perinteinen välimerellinen ruokavalio (esim. kala, vihannekset, hedelmät, pähkinät, oliiviöljy) lieventää astmaa. Saman asian ajaa perinteinen itämerellinen ruokavalio (kotimaiset marjat, kala, juurekset, vihannekset, hedelmät, ruis, kaura, rypsiöljy). Suolan käyttöä kannattaa vähentää. Mahdollinen ruokayliherkkyys pitää tutkia, koska turhia välttödiettejä on liian kanssa. Ruokayliherkkyys vain harvoin pahentaa astmaa. Laktoosi-intoleranssi ei ole allergiaa vaan maitosokeria pilkkovan laktaasientsyymin puutos. Silloin käytetään vähälaktoosisia ruoka-aineita. Elintarvikkeiden lisäaineet ovat astmaatikolle vaarattomia.

Ilmankostuttimet ja ilmanpuhdistimet

Ilmankostutin on harvoin tarpeen. Sopiva sisäilman suhteellinen kosteus on talvella 25–45 prosenttia. Jos ilmankostutinta käytetään, kosteutta on hyvä seurata kosteusmittarilla. Liikakosteus luo olosuhteet mikrobien (bakteerien ja homeiden) lisääntymiselle. Huolehdi siivouksesta ja toimivasta ilmanvaihdosta.  Ilmanpuhdistin ei hoida astmaa, mutta vähentää huoneilman pienhiukkasia. Tämä voi ehkäistä oireita, jos työssä tai harrastuksessa syntyy huoneeseen pölyä. Ilmanpuhdistin ei korvaa siivousta.

Hengityksensuojaimet ja hengitysilman lämmittimet

Kaikessa pölyävässä tai kemikaaleille altistavassa työssä ja harrastuksessa pitää käyttää hengityksensuojainta. Uloshengitysventtiilillä varustetut suojaimet ovat tehokkaita ja kohtuullisen mukavia käyttää. Jos astmaa sairastava rasittaa itseään kylmässä ulkoilmassa, hengitystiet jäähtyvät ja ärtyvät, mistä voi seurata astmaoireita. Suun eteen laitettavan hengitysilman lämmittimen avulla liikunta saattaa onnistua. Tärkeää on suojata kasvot kylmältä – se on astmassa yhtä tärkeää kuin hengitysteiden suojaaminen.

Luonnonlääkkeet ja täydentävät hoidot

Antioksidatiivisilla vitamiineilla ja hivenaineilla voi olla merkitystä limakalvon terveydelle. Niitä saa yleensä riittävästi tavallisesta ravinnosta. Astman hoidossa täydentävien hoitojen merkityksestä ei ole juuri näyttöä. Suolahuonehoidosta voi olla lievää apua, mutta huoneen suolapitoisuuden pitää olla sopiva. Liika suola ärsyttää. Luonnonlääkkeet sisältävät yrttejä ja kasvien osia, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Näiden aineiden käytöstä on tärkeää mainita lääkärille. Akupunktiosta ei ole hyötyä astman hoidossa.  Allergisen nuhan oireita se saattaa lievittää.

Etelänmatkat

Lämmin ja leppeä ilma helpottaa usein astmaa, mutta ilman on oltava myös puhdas. Monet potilaat voivat etelässä paremmin. Silti Etelä-Euroopan maissa on astmaa saman verran kuin Suomessakin. Siitepölyallergisen kannattaa selvittää siitepölytilanne matkakohteessa; myös paikallisille kasveille voi herkistyä. Välimeren maissa oliivipuun ja muuriyrtin (parietaria) ja Pohjois-Amerikassa tuoksukin (ragweed) siitepölyt ovat yleisiä allergian aiheuttajia.

Raskaus, ammatinvalinta

Astma ei ole este raskaudelle. Astmaoireet usein vähenevät raskauden aikana, mutta voivat myös pahentua. Astmalääkkeitä (myös inhaloitavaa kortisonia) käytetään lääkärin ohjeiden mukaan, eivätkä ne ole vaaraksi sikiölle.

Ammatinvalinta

Astma tai allergia ei rajoita ammatinvalintaa kuin poikkeustapauksissa. Joissain työtehtävissä, kuten parturi-kampaajana, eläintenhoitajana, leipurina tai siivoojana voi altistua allergeeneille tai ärsykkeille, jotka aiheuttavat oireita. Monet allergiset pärjäävät kuitenkin myös näissä töissä.

Yhteiskunnan tuki

Astmaa sairastava on oikeutettu saamaan Kelalta korvausta lääkkeistään, kun lääkettä on käytetty säännöllisesti puoli vuotta. Erityskorvattavuutta haetaan Kelasta lääkärin B-lausunnolla ja korvattavuus on 72 prosenttia lääkkeen hinnasta. Lääkkeet, kuten muutkin reseptilääkkeet, kartuttavat vuosikohtaista lääkekustannusten maksukattoa. Sairauden hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä matkakuluista voi myös 
hakea Kelalta korvausta. Jos astma uhkaa perheen arkea tai omaa työkykyä, järjestetään kuntoutusta, sopeutumisvalmennusta ja uudelleenkoulutusta. Kuntoutusajan toimeentulon turvaamiseksi voi hakea kuntoutusrahaa. Maksukatto sairaanhoidon kustannuksille julkisen terveydenhuollon lääkärikäynneissä ja sairaalahoitojaksoissa lasketaan vuosittain. Vaikean astman hoitoon määrättyjen apuvälineiden hankinnassa kannattaa olla yhteydessä oman alueen kuntoutusohjaajaan.

Lisätietoja TÄSTÄ

Lähde: http://www.allergia.fi